May Moods

Kun katselen iltoja ja aamuja rakkaassa maisemassani, uskon että ihmiskunnalla on vielä toivoa. Taidetyössä tulee samanlaisia hetkiä, vaikka usein käsittelenkin särkymistä ja haavoittuvuutta.

(ohessa Eeva-Liisa Mannerin hieno runo, jossa minunkin tulnnelmia. Järvi -sanan voisin vaihtaa sanaksi meri)

Jokainen kevät nostaa silmiini kyynelet ilosta, koska tämä maa on niin kaunis. Järvi on aina uusi ja erilainen, rannoilta kahvinruskea, keskeltä kirkas, se näyttää virtaavan kuin joki, kadoksiin metsiin. Lämpiminä aamuina sen kietoo sumu, sinertävä kuin aamumaito, sateella sen silkki on harmaa. Kirkkaat aamut kohoavat, päivä ja yö vaihtelevat, sade ja kuulas ilma. Vuodenaikojen lähtö ja paluu, lintujen laulu, äänien häipyminen, aamu ja ilta, kevät ja syksy alati hämmästyttävät minua. (Eeva-Liisa Manner, Niin vaihtuivat vuoden ajat, 1964)

Art and my beloved views by the sea comfort and give hope. So does poetry by my favorite Finnish poet Eeva-Liisa Manner. She writes fluently about nature; it is like breathing.